~ Suuria tunteita runojen muodossa ~

Nebelfade

 

Metsässä sumussa, keskellä unta

Laski tähti, puu nousi, sade lankesi ja maailma lauloi

Oli kesäkuu, oli talvi, oli joulun aika

 

Laaksossa, syyskasteen sylissä

Makasi lapsi äänettömänä

Yksin koko universumissa

Silti muiden ympäröimänä

Tungoksessa

 

Heitä oli monta, minua yksin

Kaiken keskellä olin kietoutuneena

Silti kukaan ei minua nähnyt kuullut tuntenut

Olin yksin, kaikkien kanssa

Lapsi unohdettu

 

Seisoi vierelläni, edessäni pieni kukka

Lakaistunut oli, kuivunut ja synkkä

Se lauloi, kukki kierkkaudessa kuoleman keskellä

Toi valoa elämän laaksoon, joka kukki kuolemassa.

Ristiriidassa eli, kukka tuonelan.

 

Kuolema on syntymä,

Syntymä on kuolema,

Alussa on loppu

Lopusta kaikki alkaa uudestaan.

^^Hyljätty vaeltaja.

L.O.V.E

What a beautiful face
I see in time and space
I see the stars in your eyes
Glowing like dimes'

We should be together
Apart never ever
U know I love you so
Come, please take me now

Take me far away
Where we can always stay
Together watching sunsets
and singing to the moon

And when the time is over
and the pictures are gone
I'll still have the memories
of us in the sun.

^^Minä (korni runo, tiedän, mutta inspiksen iskiessä on taivuttava)